Yksi eteen, kaksi (tai enemmän...) taakse...






Agilityviritykset jatkuvat. Käymme tällä hetkellä Elsan kanssa ohjatuissa treeneissä viikoittain lauantaisin ja maanantaisin ja joka toinen viikko myös sunnuntaisin. Nem menevät kovin vaihtelevasti - joskus omat ajatukseni harhailevat enkä saa pidettyä mielessäni vaikkapa 17 esteen radan käänteitä, joskus Elsa on uupuneempi ja ilmoittaa muutaman harjoituksen jälkeen joko haukkumalla tai lähtemällä haahuilemaan ympäri kenttää että nyt riitti.


Se on jo käynyt selväksi, että kumpikaan meistä ei ole yksityiskohtien hioja. Nautimme enemmän kun pääsemme vauhtiin ja voimme rallattaa esteeltä toiselle, ottaa spurttejakin, juosta. Mutta tiedostan tietysti samalla, että


oppimisen ja yhteistyön kehittymisen kannalta on tärkeää että puututaan myös pikkuasioihin. Viime kerroilla olen itse alkanut pohtia hiukan tarkemmin Elsan palkkaamista ja sen vaikutusta motivaatioon. Minulla on ollut mukana nakinpaloja, lihapullanpaloja ja joskus keitettyjä kananpaloja, joista viimeisimmät ovat osoittautuneet hitiksi - ainakin useimmiten. Tosin eivät aina nekään. Treeneistähän sanotaan, että koiralla pitäisi aina olla sellainen "superpalkka" - joko herkku, lelu tai sosiaalinen palkkio josta se tosiaankin innostuu. Nämä namit toimivat, joo mutta kotona leikittäessä huomasimme myös, että tietyt lelut innostavat sitä aivan erityisesti. Paras olisi tennispallo, mutta sitä ei oikein voi sellaisenaan ottaa treeneihin. Viimeksi otin treeneihin mukaan Elsan vetoköysilelun (kun tennispalloa mallaavaa - ehjää - ei ollut), ja sainkin sen muutaman kerran innostumaan ja palkkautumaan siitä. Tämä toimi pari kertaa mutta sitten se muisti kanapalat ja loppupeleissä ne sitten olivatkin vähintään yhtä hyvät.


Tämähän on ihan yhtä paljon ohj


aamisen opettelua (lähinnä sen suunnitelmallisuuden, järjestelmällisyyde harjoittelua) kuin koiran koulutusta ja sen kanssa yhteistyön harjoittelua. Kyllä sitä säheltää ja huomaan, että jos Elsa menettää motivaationsa tai vaikkapa tekee jonkin esteen väärin - no joo, ainakin juuri nyt ollaan siinä vaiheessa, että peili vaan käteen ja uusia konsteja kehiin. Näinhän se menee. Itselläni ainakin esim. äänivihjeide antamisen aloittaminen, radan ohjauksen etukäteissuunnittelu jne vaativat vielä - no, yksinkertaisesti tiivistäen - TO-DEL-LA paljon töitä...


Tässä muutama välähdys viimeaikaisista treeneistä.






13 views

©2018 by Elsan elämää.