©2018 by Elsan elämää.

Telttailua karvakaverin kanssa

Olimme tuossa jokin viikonloppu sitten esikoiseni kanssa pienellä telttaretkellä Elsan kanssa. Yksi yö vietettiin maastossa, ei sen enempää, mutta kyllä se varsin hyvältä irtiotolta tuntui! Elsa nauttii maastossa kuljeskelusta selvästi, se menee jatkuvasti kuono maassa ja tarkkailee erilaisia polkuja ja jälkiä.



Leiriydyimme järven rantaan ja tietenkin menimme sitten illalla patikoinnin jälkeen myös uimaan. Elsahan ei ole mikään varsinainen "vesipeto" - se kyllä kahlailee hyvin mielellään ja on menossa veden ääreen heti jos rannan jossakin havaitsee, mutta kahlaamisesta "täysiuintiin" sitä pitää usein sittenkin hiukan houkutella. Menimme lapsen kanssa veteen ja uimme rannasta vähän pitemmälle, jolloin Elsakin alkoi kiinnostua veteen tulosta - ja tulihan se loppujen lopuksi perässämme ja ui kanssamme hyvän tovin. Tavallaan hupaisaa oli, että se sai (ja saa usein muulloinkin) uinninjälkeisen "hepulin" jolloin se ravaa pientä ympyrää haukkuen itselleen ja maassa kieriskellen. En oikein ole keksinyt mikä moisen tarkoitus on- ja mahtavatko muut koirat tehdä moista? Onkohan se intoa siitä että "uiminen oli kivaa", "kuumuus hävisi ja tuli mukavan viileä", mitähän ihmettä.... Toki tällaisen riehumisen jälkeen märkä koira, tuuheine turkeineen, on aina aivan kuorrutettu sillä mitä maastossa milloinkin sattuu olemaan. no, nyt ei oltu hiekkarannalla vaan havumetsämaastossa joten lopputulos oli neulaspäällysteinen litimärkä koira. Ihmettelimme siinä, että eikös neulaset pistele kun niissä kieriskelee mutta ilmeisesti ei :-D Tuli myös havaituksi tässäkin yhteydessä, että itse asiassa lapinkoiran turkki kuivuu melko nopeasti - yllättävänkin pian, ainakin yläpuolelta eli niskasta ja selästä. Vatsakarvat vaativat hiukan pitemmän aikaa.


Tietenkään märkänä koiraa ei telttaan päästetty vaan kuivattelmimme kesäisessä ilta-auringossa ennen kuin asetuimme yöpuulle. Itse hiukan mielessäni ensin mietiskelin miten mahtaa yö sujua koiralta telttaolosuhteissa - vinkuuko, kinuaako liikkeelle pitkin yötä vai miten, mutta ei - ihan rauhallisesti Elsa nukkui. Yhden kerran se taisi kuulla jotakin ilmoittamisen arvoista ulkoa ja haukahti kerran, pari, ja alkoi tietysti innostua kun lapsi joutui nousemaan makuupussistaan kerran vessakäynnille kesken yötä, mutta aika nopeasti se sittenkin rauhoittui taas aloilleen.


Kun kävimme eväsostoksilla reissua varten löysimme aika erikoisuuden - nimittäin koirille tehdyn oluen. Ihan huvin ja uteliaisuuden vuoksi ostin sellaisen Elsallekin evääksi mutta arvoisan tuomariston arvio oli tyly: se jäi koiraltamme juomatta :-D