©2018 by Elsan elämää.

Teinimeininkiä



Elsa on nyt iältään reilu puolitoistavuotias. Yhdet juoksut ovat takana, hiukan allapäin ja "outona" oli tyttönen silloin mutta muuten kohtuullisen rauhallisesti meni tuo jakso koiranelämää. Isompia outouksia on tullut vastaan nyt parisen kuukautta jälkeenpäin; valeraskausoireita ja kaikenlaisia "mörköjä" on ilmestynyt teinitytön maailmanpiiriin.


Tuossa huhti-toukokuun vaiheessa Elsalla oli tosiaa ekat juoksut. Eivät ne mitään valtavia mullistuksia tuoneet koiranelämään muuten kuin että kaikenlaiset kimppatreenit ja koirapuistoilu jne jäivät pitkähkölle tauolle. Siitähän oli se seuraus, että ainakin puistoetikettiä jouduttiin jonkun verran opettelemaan uusiksi - mutta parin käynnin jälkeen homma sujui jopa paremmin kuin aiemmin, aivan kuin olisi neiti hiukan "aikuistunut". No. Kattia kanssa - tässä pari viikkoa takaperin ilmestyivät valeraskausoireet. Peruslenkkeily on käynyt hiukan haasteelliseksi ainakin minun seurassani, kun muutaman sadan metrin päässä Elsa hinkuu takaisin kohti kotipesää. Parin illan verran se myös oli kotonakin aivan epätavallisen levoton, yhden yön myös valvotti koko perhettä haukkumalla haamuja ja aloittamalla myös itsellensä aivan epätyypillisen ulvonnan. Se teki pesää parisänkyymme mieheni puolelle eikä meinannut asettua aloilleen ollenkaan. Näitä tällaisia oireita ilmeni yhden yön verran mutta koska aloimme miettiä, josko vastaava levottomuus voisi olla merkki myös kivuista, soitimme varuiksi jopa eläinlääkärille. Valeraskausoireiksi epäilivät ja aika loogiseltahan se sitten alkoikin tuntua - pari kuukautta juoksuista jne.


Pesänrakennusta ei kestänyt kuin sen yhden yön, ja ulvominen ja epätavallinen rauhattomuuskin ovat hellittäneet hiukan, mutta möröt ovat jääneet. Elsa ei ole ollut mikään ylihaasteellinen lenkitettävä mutta nyt ovat ilmestyneet mm. tapa haukkua vastaantulijoita (omalla puolella tai tien toisella puolella), ihan "randomisti" ilman mitään erityistä syytä, samaan aikaan kun koirien ohitus saattaa sattumanvaraisesti edelleen sujua ajoittain hyvinkin (namin kera). En tiedä, ovatko nämä vain murkkuikäisen tytön oikkuja vai onko kyseessä nyt joku sellainen käytösjuttu, johon pitäisi tiukemminkin puuttua. Edelleen ainakaan minä en pääse Elsan kanssa muutamaa sataa metriä kotoa ilman että se alkaa ainakin hetkellisesti lyödä jarruja ja hinkua takaisinpäin kunnes maanittelemalla päästään taas eteenpäin. Todella outoja, uusia juttuja. Minkälaisia kokemuksia Sinulla kenties on teinikoiratytön ohjastamiseksi elämässä eteenpäin? Nyt olisivat neuvot ja vertaistuki avuksi!


Joku tietysti miettii, että niin - mitäs otitte nartun. Olihan tuo tiedossa. No, olihan se - meillä sukupuolenvalintaan vaikuttivat kuitenkin myös sekä rotukuvaus, etukäteistutustuminen että erityisesti kasvattajan suositus - koska nartut ovat pehmeämpiä (?) ja koska meillä yhtenä koiran ulkoiluttajana toimii myös alle yläkouluikäinen lapsi, jonka voimien tulee ehdottomasti riittää koiran pitelemiseen tarpeen tullen.