©2018 by Elsan elämää.

Reissukoira



Kesä meni, lomat on lusittu ja ajattelin nyt kirjoitella hiukan siitä miten karvakasasemme suvi sujui. Me päätimme hiukan ex tempore tehdä reissun Öölantiin, Ruotsiin, koira matkassa tietenkin. Olimme reissussa maanantai-illasta lauantaiaamuun ja tässäpä joitakin kokemuksiamme.


Suunnitelmassa oli mennä Helsingistä yli, ajaa rannikkoa alas Tukholmasta kohti Kalmaria, sieltä yli Öölantiin, viettää kolme yötä saarella ja tulla sitten takaisin Tukholman kautta yli Turkuun. Itseäni ihan hiukan etukäteen jännitti muun muassa ajomatkat + tietenkin laivareissu... Melko turhaan sittenkin jännitin. Laivareissuista selvittiin hyvin, mutta tässä muutama pikku vinkki:


- Lenkitä koira hyvin ennen laivaan menoa. Kummassakaan päädyssä satama-alueella ei ole juuri minkäänlaisia "viheralueiden kaltaisiakaan" jossa koiraa voisi käyttää. Laivan kansille on varattu hiekkalaatikontapaiset karvakavereiden tarpeiden tekoa varten, mutta ainakaan Elsa ei suostunut niitä käyttämään - kumpaankaan suuntaan...


- Suunnittele matkakohteet koiran ehdoilla etukäteen. Tässä tietysti auttaa koiran temperamentin huomiointi. Me emme ehkä riittävästi ottaneet huomioon Elsan paimennus- ja laumaviettiä, joten visiitti sinänsä upeassa Lange Janin majakassa sai hiukan verenpaineita kohottavia piirteitä, kun tämä hieno nähtävyys oli lehmälaitumien ympäröimä. Eihän Elsa ollut sellaisia aiemmin tavannut joten käskytys mokomille sarvipäille oli melkomoista ja siinä tietysti myös omistajien posket alkoivat muiden turistien joukossa punertaa, kun Elsa yritti niitä pistää ruotuun - tai haukkui hämmennystään siitä ettei oikein tiennyt mitä ne ovat....


- Varmista, että koira viihtyy autossa jos sellaisella olette liikkeellä. Meillä oli se onni, että olemme kohtuullisen paljon kuitenkin autoilleet Elsan kanssa aiemminkin, joten hiukan pitemmätkin ajomatkat sujuivat melko lailla hyvin sen osalta.


- Pidä vesipullo ja juomakuppi vakiona matkassa - kulkuvälineestä, kohteesta, tavoista riippumatta. Elsa ainakin on valikoiva juoja, ei juo joka kerta kun vettä tarjotaan, joten meille tuli tavaksi laittaa sen eteen vesikulho joka pysähdyksellä.


- Joskus aiemmissakin postauksissa on tullut juttua siitä, että koira on kuin pikkulapsi jolle kannattaa varata omat viihdykkeet (puruluu, aktivointilelu, tutut pallot/vetolelut, mitä tahansa) jolla sen huomion saa tarvittaessa harhautettua. ja kuten pienen lapsenkin kanssa reissatessa, koiran kanssa matkaava tarvitsee myös väljyyttä aikatauluihin, pitkää pinnaa ja hyvää etukäteisvarautumista :-)




Öölannista voin lämpimästi suositella - myös koiran kanssa - muun muassa seuraavia:


- Neptunis åkrar: huikea luonnonnähtävyys saaren pohjoispäässä. Matalaa kalliorantaa silmänkantamattomiin! Jos vain mahdollista, mene tänne auringonlaskun aikaan. Ota eväät, retkituolit ja viltti mukaan ja nauti - et varmasti pety!

- Alvaret: Öölannin luonto on jotakin mitä et varmasti näe Suomessa. maastoa tietääkseni kutsutaan termillä alvaret ja itselleni se toi mieleen jotakin mm. Skotlannin nummista. Avaraa, helppokulkuista, kaunista katsella - ja täynnä myös historiallisia kohteita kuten majakoita ja tuulimyllyjä. Saari on matala, sallittuja(kin) luontopolkuja ja ulkoilureittejä on pilvin pimein ja niistä varmasti nauttii myös koiraystäväsi. Me emme ehtineet kaikkea haluamaamme samota joten nähtävää luonnonkauniissa kohteessa jäi myös seuraavalle käynnille.

- Solliden; Ruotsin kuningasperheen kesäpaikan kauniiseen puutarhaan ovat myös koirat tervetulleita. Mekin vietimme siellä muutaman tunnin nauttimassa aivan huikeista istutuksista ja eri tyyppisistä puiston nurkkauksista, ruusutarhasta kivikkopuutarhaan ja tietysti puistoon sijoitettuihin veistoksiinkin.


Me majoituimme aivan Öölannin eläin- ja huvipuiston kupeessa ja yllätyksekseni myös eläinpuistoon olisivat hyvinkäyttäytyvät koirat olleet tervetulleita. Paino sanalla hyvin käyttäytyvä, joten kun piipahdimme siellä lasten kanssa, Elsa jäi siksi aikaa mökkiin lepäämään :-D Silti - en tiedä Suomessa eläinpuistoja, joihin koirat saisivat tulla sisälle! Kyllä siellä niitä joitakin näkyikin, mutta ne todella vaikuttivat olevan hyvin kasvatettuja!


Kuten aiemmillakin reissuillamme, myös nyt Elsan paimennusvietti nosti aavistuksen päätään. Kun joku perheestä poistui näköpiiristä, se vähintään terästäytyi - korvat koholla, katse ovelle, pahimmillaan myös haukkushow päällä: "apua apua, mihin tuo nyt meni, lauma hajoaa". En tiedä oliko nyt aivan tästä kyse mutta siltä se vaikutti. Jännää oli myös se, että itse ajomatkat autossa menivät rauhallisesti mutta joka kerta kun pysähdyimme, Elsa selvästi myös terästäytyi ja vaikutti siltä että se koki tarpeelliseksi "ottaa paikan haltuun": haukku, energia, "minä olen nyt saapunut tänne"... Jonkun aikaa sitä aina kesti ja koira meni sellaiseen tilaan, että komennuksilla, karkeilla tai muullakaan sitä oli vaikea saada rauhoittumaan. Kyllä meillä koirakouluista rauhoittumisniksejäkin oli takataskussa mutta eipä niistä juuri ollut apua... Olin myös etukäteen varautunut - ja varoittanut perhettäkin - että "joo, sitten sitä pitää palkita joka sekunnista kun se on rauhassa ja hiljaa jne jne" mutta aikeeksi jäi monessa kohtaa ja juuri näissä hetkissä myös sitä pitkää pinnaa kaivattiin...




24 views