Kuin kissat ja koirat

Kun Elsa saapui meille viime helmikuussa, meillä oli sitä odottamassa kaksi iäkästä Maine Coon -kissaa; toinen 16- ja toinen 14-vuotias. Etukäteen tietenkin jännitti se, kuinka yhteiselo sujuisi. Eihän se ensin sujunutkaan. Koira joutui majailemaan alakerrassa portin takana ja kissat omivat yläkerran, jossa myös esikoinen + me vanhemmat nukumme. Kuitenkin jotakin kummallista tapahtui kun esikoisemme lähti rippileirille juhannusviikolla. 14-vuotias kollikissamme, joka yleensä asuu yläkerrassa esikoisen huoneessa, jostakin ykskaks rohkaistui ja lähti haistelemaan maailmaa alakerrassa jossa ei ollut juuri käynyt sitten koiran tulon. Pian hänen perässään siirtyi vanhoille reviireilleen myös kissavanhuksemme, 16-vuotias naaras, joka siirtyi tutulle paikalleen keittiöön tarkkailemaan ikkunasta maailman menoa. Nyt ollaan jo tilanteessa, jossa kaikki pärjäävät keskenään ja majailevat myös samoilla lepopaikoilla - joko sohvalla alakerrassa tai sängyllä yläkerrassa. Kärsivällisyyttä siis - meillä kissat osasivat ihan perinteisin keinoin asettaa pennun "paikoilleen" ja se osaa välttää hyvin menemästä liian lähelle niitä - joskin edelleen se saattaa innostua haukkumaan kollille kuin houkutellakseen sen leikkimään.


Recent Posts

See All

©2018 by Elsan elämää.