top of page

Hyvää uutta...


Koiran ensimmäinen joulu ja vuodenvaihde on nyt sitten tosiaan vietetty. Suurempia vauhteja tai vaarallisia tilanteita eikä dramatiikkaa liittynyt vuoden ikään ehtineen tyttömme ensimmäisiin pyhiin.

Vietimme aaton rauhallisissa merkeissä vanhempieni luona. Itse stressasin ensin että mitenköhän - stressaako koira hiukan vieraampaa ympäristöä? Haukkuuko hulluna, kaataako joulukuusen, rullaako matot kasaan? Turhaanpa stressasin. Varsin leppoisasti sujui myös koiran aattoilta. Olimme varanneet sille kaikenlaista "puuhaa", ja saipa se pari omaakin pakettia, joista löytyi kaikenlaista mukavaa; luuta ja lelua. Kävimme vielä aattoillan päätteeksi myöhäisen lenkin lumisessa maastossa kirpakkaassa kahdentoista asteen pakkaskelissä - hyvä niin, sillä joulupäivän aamuksi keli olikin sitten jälleen lauhtunut nollaan eikä ihmisillä ollut kellään oikein suuria ulkoiluhaluja. Sopeutuvainen tyttömme jaksoi odottaa aamulenkkiä melkein yhteentoista (!) ja iltapäivälenkki venyi sekin tuolloin hiukan myöhemmäksi. Tonttulakkikin pysyi aattona hyvin päässä (tuntui, että se jopa unohti kokonaan välillä että sillä moinen hökötys korvillaan olikaan...)


Vielä aaton rauhaa enemmänkin jännitin uuttavuotta - olihan se koiramme ensimmäinen eikä meillä oikeastaan ollut käsitystä siitä, miten se paukkeeseen ja raketteihin reagoisi. Niin paljon oli luettu ja kuultu siitä, miten telkkarit ja radiot pauhaavat koiraperheissä uutenavuonna täysillä ja eläinlääkäriltä haetaan rauhoittavia lääkkeitä ja lähdetään pauketta pakoon jonnekin rauhallisempaan paikkaan jne jne. Yhtään en tiennyt, mikä meitä tämän mustapippurimme kanssa odottaisi.


Mies kävi Elsan kanssa lenkillä kahdeksan aikaan illalla, jolloin pauke ja raketit eivät olleet aivan pahimmillaan mutta niitä kuitenkin oli - tuolloin koira ei niihin ihan kovasti reagoinut - kunnes, kuuleman mukaan - osuivat hiukan turhan lähelle jotakin "laukaisualustaa" ja Elsa hiukan säikähti. Ei se kuulemma paniikkiin joutunut, mutta havaittiin puolen yön aikaan kun tulitteita eniten oli, että se kyllä reagoi niihin sisätiloissakin; noin kymmenen minuutin "haukkurumba" naapureiden iloksi siitä saatiin, mutta ei se suuremmin kuitenkaan niistä hätääntynyt. Samoin oli kuulemma reagoinut myös Elsan sisko, jonka kanssa vaihdettiin synttärionnitteluviestit uudenvuodenpäivänä - niin, tämä raivostuttavan rakastettava nuori neiti täytti muuten tässä myös kokonaiset yksi vuotta! Onnea!

94 views0 comments

Recent Posts

See All

Voihan lonkkamalja

Pistinkin sitten tuumasta toimeen ja kävimme otattamassa Elsasta viralliset lonkkakuvat. Lausunnossa sanottiin menevän parisen viikkoa mutta voe mahoton - ne tulivatkin päivässä. Tulos: C/C. Eli äitin

Välineurheilua?

No nythän on käynyt niin, että on tainnut mennä hiukan överiksi. Koiran tarvikkeiden määrä, nimittäin. En tiedä, montako remmiä, monetko valjaat tai montako harjaa teillä koiraa varten on, mutta minä

bottom of page