top of page

7 vuotta täynnä - terveisiä metsästä!

Onpa ollut hiljaista täällä. Se on ollut ihan vain "vaikeneminen on myöntymisen merkki" -tyyppistä hiljaisuutta, eli aika tutuilla raiteilla tässä on menty.


Agilitytreenejä on edelleen kaksi kertaa viikossa, eikä me edelleenkään kilpailla (olen koettanut aktivoitua epiksissä mutta jostakin syystä viikot ovat vain menneet niin ettei niihin ole päästy.

Sen sijaan olemme käyneet ehkä aiempia vuosia aktiivisemmin retkillä. Sellaista "helpporetkeilyä" - grammaa viilataan sopivasti ja reitit valitaan niin että ilman kompassiakin selviää pahemmin eksymättä. Iisin kautta siis jotta oikeasti jää aikaa omille ajatuksille ja maisemien ihastelulle.




Elsa on mainio mainio mainio (sanoinko jo mainio) retkikaveri. Juoksuhihna rinkan vyöhön kiinni ja poluille! Sellainen rento kaveri kun on, ei esimerkiksi teltassa nukkuminen ole tuottanut minkäänlaista ongelmaa sille alusta alkaenkaan. Omaa makuupussia sille ei ole, mutta oma makuualusta kyllä jotta on jotakin jonka päällä teltassa (ja sitä pystyttäessä) maata ja odotella. Olemme kolunneet toistaiseksi kansallispuistoja, jotka ovat maks parin tunnin ajomatkan päässä kotoa - osalla vain päiväretkellä, osassa on yövyttykin.


Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että tämä neitimme on maisemanautiskelija. Ihan oikeasti. Se ottaa selvästi aikansa tietyissä paikoissa, jää joko istumaan tai seisoskelemaan ja ihmettelemään. Kaikki eivät ole niinkään vakuuttuneita siitä että tämä olisi ihan tarkoituksellinen juttu mutta jostakin lueskelin, että on muitakin lappareita joilla tällainen "pällistely" olisi erityispiirre? Oletteko huomanneet tällaista??





5 views0 comments

Recent Posts

See All

Voihan lonkkamalja

Pistinkin sitten tuumasta toimeen ja kävimme otattamassa Elsasta viralliset lonkkakuvat. Lausunnossa sanottiin menevän parisen viikkoa...

Comments


©2018 by Elsan elämää.

bottom of page