Monen monta kertaa on tullut mieleen tuota karvakamua katsoessa sanonta "penni ajatuksistasi". Olisi äärettömän mielenkiintoista mennä eläimen pään sisään ja saada selville, mitä se oikeasti ajattelee. Olen myös miettinyt, minkälainen ihminen Elsa olisi jos se olisi ihminen. Olisiko se ryhmän "pelle" - huvittaja, viihdyttäjä? Olisiko se hoivaaja ja huolenpitäjä, organisaattori vai tarkkailija? Vai se "ADHD"-kaveri - se, joka ei malta pysyä hiljaa taikka paikoillaan vaan häsläilee suuna päänä mukana kaikessa?
Kuten monilla ihmisillä, tuntuu, että Elsallakin on useampi "rooli" riippuen siitä missä ollaan. Itse kukinhan meistä on varmaan vaikkapa työminältään hiukan erilainen kuin kotiminältään, tutussa seurassa ehkä erilainen kuin tuntemattomassa - eikö?
Tiedättehän sen kaverin, joka on hyvin kovaääninen, aina suuna päänä kertomassa omia juttujaan mutta ei useinkaan malta jäädä kuuntelemaan, mitä toisen mielessä on? Jolla on loputtomasti energiaa ja joka vaatii jatkuvasti "viihdyttämistä", leikki- tai juttuseuraa? Se on Elsa koirapuistossa; se jopa keskittymiskyvytön häslä -"bully", joka koko ajan vähän tökkii toista - haastaa leikkiin ja härnää ja organisoi leikkiä . Tämä "pokettaja" nostaa päätään myös silloin, kun oma lauma tai joku lauman jäsen on ollut liian pitkään pois kotoa ja on tietenkin vain asianmukaista, että hän osoittaa huomionsa Elsalle sillä sekunnilla kun astuu ulko-ovesta sisään. Kuulumiset pitää vaihtaa välittömästi ja mitä kovaäänisemmin, sen parempi.
Entä se hikipinko, joka tuijottaa herkeämättä luokan eteen, kuuntelee korva tarkkana mitä ope sanoo ja toisaalta myös turhautuu, jos ei ymmärrä tehtävänantoa (tai jos tehtävä on hänen mielestään liian helppo)? Joka mulkaisee kiukkuisesti naapuripulpettiin jos siellä tehdään jotakin keskittymistä häiritsevää? Elsa koirakoulussa! Olemme käyneet nyt alkuvuodesta kokeilemassa näyttelytreenejä ja myös toko-kurssilla ja on välillä suorastaan hupaisaa, miten Elsa osaa siellä ajoittain keskittyä ihan toisella tavalla kuin tuossa "bully"-moodissaan... Koulutustiloissaan se on vaihtelevasti häiriöherkkä naapuriloosien koirakavereille. Tuntuu kuin se haukkuisi niille suorastaan tyyliin "älä häiritse kun minä tässä keskityn ja suoritan"... Joskus minulla on täysi työ pitää se hiljaisena ja rauhallisena omaa treenivuoroa odottaessa, mutta usein se pääsee suorastaan yllättämään minutkin intensiivisellä kontaktillaan (joka saadaan silloin, kun aihe tai palkkio on riittävän kiinnostava ;-D)
Ja sitten on se laiskottelija - lohduttaja. Se, jota eivät tottelevaisuustreenit pienessä olohuoneessa voisi vähempää kiinnostaa - joka löhöilee sohvalla siinä lojuvan kainalossa (ja joskus jopa sylissä) eikä korvaa lotkauta muulle. Joka lohduttaa sinua kyljessä kyhjöttämällä kun sairastat - ja kuvittelet, että se toisi sinulle Buranan ja hunajavettä jos vain kykenisi...)
On niistä moneksi!