Sekä koiran kanssa että ilman tulee kuljettua tuolla lähiympäristössä värikästä maastoa ihmettelemässä. Jos oma näkyvyys pimeissä illoissa onkin niin ja näin - kun heijastin aina unohtuu - niin kyllä se niin tuppaa olemaan valitettavasti myös koiran kanssa. Ja se sattuu vielä olemaan musta. Väri on tietoinen valinta, tottakai, mutta se tuo ainakin näin syyspimeillä pieniä haasteita ratkottavaksi.
Katuvalot toki ovat avuksi, mutta eivät ne kaikkea näkyvyyttä pelasta. Keräilen myös ns. huonoemäntäpisteitä siinä mielessä, että en ole saanut vielä aikaiseksi päivittää jo jokin aika sitten pieneksi jäänyttä heijastinliiviä kasvavan koiran tarpeisiin. Se lienee myös pakko tehdä mahdollisimman pian...
Syksyn kunniaksi voitaisiin pistää pystyyn ihan pikkuruinen kisa: kurkkaa, kuinka nopeasti bongaat pienen mustan karvakasan noista alla olevista kuvista. Hetki saattaa mennä, eikö, vaikka Elsalla on kaulapannassaan tuollainen vilkkuvalo.